Lyhyesti minusta

Olen 47-vuotias, asun Raaseporissa ja olen kolmen lapsen äiti. Olen ollut yhdessä avomieheni Connyn kanssa vuodesta 1997, hän esiintyy täällä vapaaehtoisesti sekä tekstissä että kuvissa.

Sain diagnoosini 18. joulukuuta 2025: kolmoisnegatiivinen rintasyöpä. Se tuli täysin yllättäen, ja järkytys oli valtava. Minua hoidetaan Helsingin Syöpäkeskuksessa, ja aktiiviset hoidot ovat meneillään.

Työskentelen IT-alalla, mutta olen ollut sairauslomalla 5. helmikuuta lähtien. Tällä hetkellä tärkein tehtäväni on selvitä päivästä toiseen.

Miksi kirjoitan

Olen aina kirjoittanut. Kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää ajatuksia. Laittaa asioita lokeroihin, saada edes jonkinlainen järjestys kaaokseen. Kun en oikein ymmärrä, mitä tapahtuu, asioiden sanoittaminen auttaa.

Tiedän, ettei blogi ole kovin moderni formaatti. Lyhyet videot ja nopeat klipit ovat nyt se juttu. Mutta tämä ei ole yritys olla moderni. Tämä on jotain muuta. Ja kenenkään ei ole pakko tätä lukea.

Mitä jaan, ja mitä en

Perheeni tietää, että kirjoitan, ja he myös kannustavat minua siihen. On kuitenkin tärkeää sanoa, etten jaa kaikkea. Tämä on minun tarinani, mutta se koskee muitakin kuin minua.

Kirjoitan omista kokemuksistani, ajatuksistani, tutkimuksista ja arjesta syöpäpotilaana. Jotkut asiat jätän julkaisematta. Toiset kirjoitan vain itselleni.

Sävyni

Käytän huumoria. Usein aika mustaa ja kuivaa sellaista. En siksi, että tämä olisi hauskaa. Vaan siksi, että se on joskus ainoa tapa tehdä tästä siedettävää.

Kirjoitan silloin kun pystyn. Ja joskus silloinkin, kun en oikeastaan jaksaisi.