Edellinen kirjoitus päättyi 30. joulukuuhun. Seuraava päivä oli uudenvuodenaatto.Silloin ajoimme jälleen Helsinkiin. Tällä kertaa vuorossa oli magneettikuvaus. Se sujui melko nopeasti, alle puolessa tunnissa, ja kuvaus oli kivuton. Putken sisällä kuuluva ääni ei ole miellyttävä, mutta korvatulpilla ja kuulokkeilla siitä selvisi hyvin.
Se, mikä ei sujunut yhtä helposti, oli kanyylin laitto. Suoniani on vaikea löytää. Minulla on aina ollut ”hyvät” ja ”helppokäyttöiset” suonet. Nyt ne tuntuvat piiloutuvan pelosta. He yrittivät sekä vasemmasta että oikeasta kyynärtaipeesta, tuloksetta. Lopulta kanyyli laitettiin kämmenselkään. Kaikki meni hyvin.
Tutkimuksen jälkeen ajoimme Ikeaan hakemaan keskimmäiselle lapselle uuden kirjoituspöydän. Sen jälkeen kotiin.
Uusivuosi meni rauhallisesti. Conny kuljetti nuoria, jotka juhlivat kavereidensa kanssa. Me katsoimme kahdestaan elokuvaa.
Puhelu, joka muutti suunnitelmat
Perjantaina 2. tammikuuta meidän piti lähteä ajamaan vanhempieni luo. Tarkoitus oli lähteä aamupäivällä. Heräsin siihen, että puhelin soi kahdeksalta. Soitto tuli Helsingistä. Heille oli tullut peruutusaika ja he kysyivät, pääsisinkö ultraäänitutkimukseen samana päivänä. Katsoin Connya. Hän nyökkäsi. Sanoin, että tulemme. Keitimme kahvit ja söimme nopean aamupalan, sitten taas autoon ja matkaan.
Tutkimus
Ultraäänitutkimus alkoi niin, että hoitaja otti perustiedot. Sen jälkeen tuli lääkäri. Ennen kuin hän aloitti, hän kysyi, kuinka paljon itse tiedän tilanteestani. Vastasin rehellisesti, että en oikeastaan mitään. En ole vielä keskustellut kenenkään kanssa. Olen vain juossut tutkimuksesta toiseen. Hän sanoi, että on katsonut ja käynyt läpi kaikki tulokseni. Magneettikuvat, mammografiat ja tietokonetomografiat.
Hän näytti vakavalta. Makasin tutkimuspöydällä ja aloin täristä. Ajattelin, että nyt se tulee. Että nyt kuulen, että syöpä on levinnyt. Sitten hän laittoi kätensä olkapäälleni ja sanoi, ettei missään näy mitään. Että mikään ei viittaa siihen, että se olisi levinnyt. En ensin edes kunnolla kuullut, mitä hän sanoi. Sitten hän jatkoi. On vielä mahdollista, että syöpä on levinnyt imusolmukkeisiin. Siksi ultraääni tehtiin nyt.
Hän tutki huolellisesti. Pitkään. Ja sanoi sitten: täällä ei näy mitään huolestuttavaa. Hän selitti, miten hoito todennäköisesti etenee. Toisti useaan kertaan, että on erittäin hyvä merkki, ettei mikään viittaa leviämiseen.
Radioaktiivinen merkkausjyvä
Lääkäri kysyi, missä asun. Vastasin Raasepori. Hän kertoi, että rintaan laitetaan usein merkkausjyvä. Pieni radioaktiivinen ”jyvä”, joka näyttää, missä kasvain sijaitsee, jos se pienenee tai katoaa hoidon aikana. Sitä tarvitaan myöhemmin leikkauksessa. Hän poistui huoneesta ja konsultoi kolleegaansa. Hetken kuluttua hän palasi hoitajan kanssa. He olivat saaneet luvan laittaa jyvän heti. Näin minun ei tarvitse tulla erikseen Helsinkiin vain sitä varten.
Kaikki meni nopeasti. Hoitaja valmisteli, ja lääkäri laittoi merkin pitkällä neulalla. Ilman puudutusta. Kipu oli kohtalaisen vähäistä, ja kaikki oli hetkessä ohi.
Nyt olen vähän radioaktiivinen. En saa pitää pieniä lapsia sylissä. Onneksi omat lapset ovat jo isoja. Kun kaikki oli valmista, sain pukeutua ja lähteä kotiin.
Huojennus
Kun tulin ulos huoneesta, käytävällä seisoi vanhempi nainen, joka näytti eksyneeltä. Hän pyysi apua. Olin itsekin vähän pökerryksissä, mutta yritin auttaa parhaani mukaan. Kävellessämme autolle sanoin Connylle, että kerron kohta. Kun istumme autossa.
Hän sanoi, että näytin kummitukselta tullessani ulos. Hän oli luullut, että olin saanut huonoja uutisia. Kun istuimme autoon, murruin. Sain sanottua, ettei syöpä ole levinnyt. Kirjoitin heti läheisilleni. He olivat kotona odottamassa uutisia. Se oli paras mahdollinen uutinen tässä tilanteessa.
Hetki hengittää
Ajoimme kotiin, pakkasimme nopeasti ja jatkoimme vanhempieni luo. Siellä oli muitakin sukulaisia. Söimme hyvin. Joimme pienen lasin kuohuvaa Connyn 50-vuotispäivän kunniaksi.
Oli hyvä olla yhdessä. Hengittää vähän kevyemmin.
Vaikka vain hetkeksi.
Vastaa