Laskimoportti

Toisen hoitokerran yhteydessä hoitaja otti puheeksi, että voisin harkita laskimoporttia. Suoneni ovat jo joutuneet koville, ja osa tulevista lääkkeistä on lisäksi erittäin suonia syövyttäviä. Laskimoportin avulla lääkkeet voidaan antaa suoraan verenkiertoon ilman, että suonet vaurioituvat.

Hoitaja kertoi, että toimenpidettä voi joutua odottamaan pitkääkin, mutta joskus tulee peruutusaikoja. Niin kävi nyt. Yhtäkkiä minulla olikin leikkausaika jo seuraavalle viikolle, perjantaina 27. helmikuuta. Ei muuta kuin kalenteriin taas merkkaus ja aikataulujen sumpliminen perheen kanssa.

Erittäin aikainen aamu

Leikkaus tehtäisiin Porvoon sairaalassa ja minun piti olla paikalla kello seitsemän aamulla. Se tarkoitti herätystä 03.30. Ei varsinaisesti paras aloitus päivälle, mutta minkäs teet.

Ajoimme pimeässä kohti Porvoota. En ollut saanut kovin paljon ennakkotietoa. Tiesin vain, että itse toimenpide tehdään melko nopeasti, ja että en saanut syödä tai juoda mitään etukäteen.

Perillä ilmoittauduin ja sain heti mennä vaihtamaan sairaalavaatteet. Kaikki omat tavarani laitettiin isoon mustaan muovipussiin, jonka henkilökunta vei lukittuun kaappiin. Sitten tapasin hoitajan, joka kävi läpi esitietoja. Lopuksi hän kysyi, olenko nälkäinen. Vastasin kyllä. Sain jonkinlaisen preoperatiivisen juoman, jonka piti pitää nälkä loitolla hetken aikaa.

Odotus

Meidät, jotka olimme menossa leikkaukseen, ohjattiin istumaan mukaviin nojatuoleihin odottamaan vuoroamme. Kaikille annettiin lämpöpeitot. Oli kuulemma tärkeää pitää keho lämpimänä ennen leikkausta. Conny meni sairaalan kahvilaan töihin.

Olimme molemmat hieman stressaantuneita. Samana iltana hänen piti nimittäin lähteä laivalla Ruotsiin ja Vasaloppetiin. Olimme laskeneet tarkan kellonajan, johon mennessä minun täytyisi olla valmis. Jos en olisi, hän ajaisi yksin kotiin ja minä tulisin myöhemmin Kela-taksilla.

Potilaita kutsuttiin yksi kerrallaan. Ja minusta tuntui, että odotus vain venyi. Eikö minun vuoroni tule koskaan?

Leikkaussali

Kello yksitoista minut vihdoin kutsuttiin. Kävelin leikkaussaliin. Siellä oli kolme henkilöä. En ole ihan varma heidän rooleistaan, mutta yksi istui vieressäni koko ajan, laittoi kanyylin ja seurasi näyttöjä. Sitten oli kirurgi. Ja kolmas henkilö, joka liikkui enemmän taustalla.

Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa. Minulle kerrottiin, että useimmat ottavat myös rauhoittavan lääkkeen, ja osa jopa nukahtaa sen vaikutuksesta. Annostelu oli jo valmiina, ja minulta kysyttiin, haluanko sitä. Ajattelin, että jos otan rauhoittavaa, joudun olemaan pidempään heräämössä. Ja silloin meillä tulisi kiire. Joten sanoin ei. He muistuttivat useaan kertaan, että voin milloin tahansa pyytää rauhoittavaa. Mutta pysyin päätöksessäni. Halusin omalla kyydillä kotiin ja lisäksi halusin että Conny ehtii matkaan.

Itse toimenpide

Makasin lämpimän peiton alla, ja näkökenttäni oli rajattu kankaalla niin, etten nähnyt leikkausaluetta. Näin vain vilauksia vieressä istuvasta hoitajasta. Kaikki olivat todella ystävällisiä, ja kirurgi kertoi koko ajan, mitä tapahtuu ja mitä tehdään. Se rauhoitti.

Joissakin vaiheissa olo oli erityisen epämiellyttävä. Yksi niistä oli, kun kirurgi sormillaan muodosti pienen taskun ihon alle porttia varten. Se ei sattunut, mutta tunne oli hyvin outo ja epämiellyttävä, kun joku kirjaimellisesti kaivoi ihon alla. Sen jälkeen ohut letku vietiin suureen kaulalaskimoon ja sieltä kohti sydäntä. Sekin tuntui erikoiselta. Ei kipua, enemmänkin painetta ja outoa liikettä herkällä alueella. Kirurgi varoitti aina etukäteen, kun tulossa oli epämiellyttävä vaihe.

Makasin siinä ja ajattelin Björköä. Näin edessäni, miten hakkaan ja pinoan saunapuita. Keitän pannukahvia. Teen ihan tavallisia asioita. Se toimi yllättävän hyvin. Kirurgi kysyi useaan otteeseen, onko kaikki hyvin ja laitettaisiinko nyt sitä rauhoittavaa. Joka kerta vastasin, että kaikki on hyvin. Ja että en halua.
Yhdessä vaiheessa kirurgi myös totesi, että minulla on hyvin pitkä ja kaunis kaula. Se oli siinä tilanteessa hyvin kummallinen kommentti, mutta positiivinen sellainen.

Heräämö

Kun toimenpide oli ohi, minulta kysyttiin, haluanko mennä pyörätuolissa heräämöön. Jostain syystä sanoin taas ei, ja että kävelen mieluummin itse. Heräämössä sain istua pienessä huoneessa, jossa oli muutama nojatuoli. Hoitaja tuli antamaan esitteitä ja ohjeita haavan hoidosta ja tikin poistosta.

Sen jälkeen menimme toiseen kerrokseen röntgeniin. Haluttiin varmistaa, että portti oli oikeassa paikassa. Ennen kuin se oli varmistettu, en saanut syödä tai juoda. Röntgen meni nopeasti, ja palasin takaisin huoneeseen istumaan. Hetken kuluttua hoitaja tuli ja sanoi, että kaikki on paikallaan ja nyt saan syödä. Jääkaapista sai valita vapaasti. Otin täytetyn sämpylän kalkkunalla, proteiinijuoman, kahvia ja keltaisen Jaffan. Kyllä maistui hyvälle! Kello oli yksi.

Täydellinen ajoitus

Kysyin, kuinka kauan minun täytyy vielä olla heräämössä tarkkailtavana. Hoitaja nauroi, kun kerroin, että saattajallani on vähän kiire Ruotsin-laivalle ja Vasaloppetiin. Hän sanoi, että jos vointi on hyvä, saan lähteä heti syömisen jälkeen. Siispä söin ja join, pyyhin murut pöydältä, kävin pukuhuoneessa hakemassa mustan muovipussin tavaroineen, vaihdoin vaatteet ja palasin hoitajan luo, joka poisti kanyylin. Sen jälkeen hän saattoi minut kahvilaan ja luovutti minut Connyn huostaan. Kello 13.30 olimme ulkona sairaalasta. Ehdimme oikein hyvin. Nyt kun ajattelen tilannetta jälkeenpäin, tuntuu hyvin merkilliseltä että olen kieltäytynyt rauhoittavasta ja melkein hosunut läpi koko proseduurin. Jos tekisin saman uudestaan, ottaisin kyllä rauhoittavan.

Takaisin kotona

Koska Conny oli lähdössä matkalle, tarvitsin jonkun aikuisen kotiin leikkauksen jälkeen. Äitini oli tullut meille jo edellisenä päivänä. Seuraavana päivänä, lauantaina, keskimmäinen tyttäremme täyttäisi 18 vuotta. Joten kun tulimme kotiin Porvoosta, juhlimme nopeasti ja yksinkertaisesti, kun kaikki olivat paikalla. Isompaa juhlaa ei tänä vuonna tullut. Se tuntuu vähän surulliselta, kun ajattelen tytärtäni. Mutta tilanne on tämä.Teemme siitä parhaan mahdollisen.

Ja Conny ehti hyvin bussille ja edelleen Ruotsin-laivalle.